Ekstaasi 9.4.2007-6.1.2013

Anna surun tulla,

kun on surun aika.

Suru hiljentää,

suru syventää.

Anna itkun tulla,

kun se haluaa.

Ekstaasi 9.4.2007-6.1.2013

********************

Tämä blogi on tullut päätökseen.

Rakas Mammamme on siirtynyt kirkkaaksi tähdeksi taivaalle 

tänä kauniina aurinkoisena talvipäivänä.

Hiljaisina muistelemme kaikkia niitä hyviä hetkiä ystävämme kanssa.

Haastellinen elämä tuli siis päätökseen,

elämä on täynnä raskaita päätöksiä, joita meidän ihmisten täytyy välillä tehdä.

Kaikesta huolimatta surumme on lohduton.

Onneksi meillä on Usva, jonka kautta Mamman

 muisto tulee säilymään.

Kiitos kaikille, jotka osallistuitte tämän hevosen elämään.

Tunnistus

Usva on nyt virallisesti tunnistettu ja sirutettu. Odotin sellaista lähinnä spektaakkelimaista showta koko hommasta, mutta koko homma hoitui reilussa 15 minuutissa. Meidän Usva kun ei ole mikään vässykkä, vaan ihan kunnon rokkimimmi, että tuota luonnepuolta kyllä löytyy.

Olin lähinnä häkeltynyt, miten joku ihminen voi ottaa varsasta niin nopeasta ja huomaamatta verikokeen, sekä tuikata kaulaan mikrosirun. Aivan huippua! Siinä kun itse pitelin varsaa kiinni ja odotin sitä kamalaa tahtojen taistelua, oli tunnistaja poistunut jo täyden veriputkikon kanssa.

Sitä kun on ensikertalainen, niin mistä sitä voi kaikkea tietää :) No mutta meidän Myrsky-Usva on nyt sitten yllättänyt meidät ihan positiivisesti! Kerkesin ennen tunnistajan tuloa puunata tyttöjä pesupaikalla, ja olivatkin sitten valmiina siinä odottamassa. Voi härregyyde, että on Usva jo iso varsa. Katselin eilen tarhassa, että sehän alkaa olla jo samaa korkeusluokkaa Skipin kanssa. Nyt pitäisi kaivaa se kamera esille, ennen kuin on liian myöhäistä.

Odotamme siis, että Usvastakin tulee liinahtava. Aika mageeta! Epäili, että kavioista voisi tulla ajaan oloon kokonaan mustat, nyt niissä on vielä pystyjuovat kaikissa.

Tämä blogin päivitys on oikeastaan jäänyt, koska Mamman kanssa ei harjailua ja kavioiden hoitoa kummempaa enää tehdä. Usvaa käsitellään kyllä joka päivä, mutta ei ole tänne tullut merkittyä mitään.

Vertaiset

Kaksi pientä kohtaavat :)

Eksu pesulla

No nyt on mamma pesty! Mamma on siitä jännä, että vaikka kilahtelee milloin mistäkin, niin sitä ei tapahdu nykyään enää hoito-, eikä ratsastustilanteessa. Tosin pikkuneiti Usva flippaili (positiivisessa mielessä :)) vaikka kuin paljon. Ovi "pihattoon" oli auki ja Usva tutkiskeli paikkoja omine nokkinensä kun pesin Mammaa. Vähään aikaan ei kuulunut, eikä näkynyt mitään, joten päätin käydä vilkaisemassa; neiti oli sukeltanut laitumen portin välistä laitumelle, juoksenteli kujaa pitkin. Aukaisin portin ja tajusi tulla välillä tallillekin. Eksu vaan kahteli siihen malliin, että minkäs kakaralle tekee :)

Eksu ei yhtään hötkyillyt Usvan perään vaan jatkettiin pesemistä. Usva kävi välillä meidän tykönä, mutta hävisi sitten omille teilleen. Kun mamma oli pesty ja loimitettu ja lähdin viemään takaisin ulos, niin Usva oli tarhassa muiden hevosten kanssa. Ei mitään hajua miten se on sinne päässyt! No mutta siellä oli syömässä kaikessa rauhassa tyytyväisenä, eikä näyttänyt äidin tulo paikalle aiheuttavan kummoista reaktiota. Hauska tyyppi.

Usvasta on pari hyvää kuvaa puhelimessa, mutta puran ne sitten kun saadaan iso kone käyttöön.

Rupia...

Kun nyt eläinlääkäri oli lammasasioilla aamusta, katsoi samalla Mamman omituisen harjantyven, joka nyt rupeaa jo rupea pukkaamaan. Kaunis liinaharja on siis hankautunut poijes ja tilalla on likainen sänki. Epäilys voisi olla jotkin pöppiäiset tai alkava kesäihottuma (!). Mamma sai kutinaan kortisonipiikin ja pestään nyt sitten harja kunnolla.... Voi, voi...

Ratsastusta

Eksun kanssa kentällä. Taas vaivasi Eksun oikea etunen, mikä oikutteli silloin vuosi sitten. Liikkui ravissa suht ok, mutta laukkaaminen on hankalaa. Jätti-isolla keskiympyrällä ratsastettiin. Kamala tuuli oli ja Usva oli todellakin Myrsky-Usva kun juoksi ihan höpelönä! Ja hommaa hankaloitti Usvan karkailu kentältä. Usva keksi, että sähköttömän kentän aidan ali pääsee ryömimällä karkuun. Pakko ruveta jättämään pikkuhiljaa Usva karsinaan liikutuksen ajaksi, kun menee ihan mahdottomaksi vahtaamiseksi koko homma ;)

Eksu ei ihme kyllä pelännyt kentällä olleita esteitä, mutta siinä vaiheessa iski kauhistus, kun niitä yritettiin ylittää. Muutamat kerrat vaan mentiin, mutta vähän jo tuntumaa tulevaan. Lopuksi kävimme maastossa kävelemässä, ohessa videota. Usva tutustuu suureen maailmaan (metsään) :)

Ja Vanttu jaksoi olla vielä meidän mukana.

Ratsastusta

Aloitettiin taas ratsastelu, toivottavasti nyt jatkossa vähän säännöllisemmin ja useammin. On ollut kaikennäköistä häslinkiä ja kiirusta. Eksun etuset tallipoika vuoli ja nyt kelpaa taas juoksennella.

Kentällä otettiin paljon kevyttä ravia ja sen jälkeen kokeiltiin molempiin suuntiin pohkeenväistöjä. Väistöt sujuivat yllättäen hyvin. Loppukäynnit kävimme Vanttu seurana maastossa kävelemässä. Tallilla Usva sai tuta Vantun komentelusta kun Vanttu antoi vähän kyytiä. No ei varmaan härki koiria enää tämän jälkeen!

Pikkuhirmu juoksenteli kentällä siis mukana ja yhden kerran törmäsi meihin ihan olan takaa. Törmäilyssä kyllä tullut niin äitiinsä. Yhdessä vaiheessa kävi näykkymissä Mammaa takapuolesta kun yritettiin ravata ympyrällä, pieni kiusanhenki. 

Alkuajan juoksi kuin heikkopäinen, mutta sitten rantautui kentän reunaan syömään ruohoa. 

Usvan kanssa tallissa harjattiin mennessä ja tullessa, sekä nosteltiin kavioita. 

Alkaa "vauvakarva" lähteä ja tilalle tulla oikean hevosen karvaa. Päässä jo ihania "sileitä" alueita :)

Eksu on hangannut koko harjan poikki ja koko tyvi ihan täynnä rupea, sama juttu hännässä. Täytyy nyt ottaa yhteys eläinlääkäriin asian tiimoilta.

Tässä vielä eilisillan tunnelmia. Äitin kanssa samalla astialla, herttaista :)