"Maastoilua"

Koska kenttä ei ole kunnossa vieläkään (hiekat puuttuu), niin käytiin Eksun kanssa ratsimassa pitkästä aikaa maastossa. Ulkona tehtiin harjaukset ja vähän seilasi ees sun taas. Yritin nyppiä takalistosta kuivuneita karvoja, muttei oikein tykännyt. Myös muutakin vaivaa löytyi. Noh, joka tapauksessa saatiin varusteet päälle ja sitten vaan selkäännousua tekemään. Äkkäsin, että vaikka Eksu ei jakkaroita ja saaveja pelkää, ei ilmeisesti kuitenkaan halua, että niiden päältä noustaan selkään. Nousin sitten maasta suoraan, niin onnistui aika hyvin. Onneksi se jäi aika kääpiöksi, niin meikäkin saa ponnistettua ruhonsa selkään. Ei ole niinkuin ehkä kaikkein notkeimmat nuo raajat... :)

Itse ratsittelu tapahtui pellolla ja metsätiellä. Luultavasti meillä meni about 20 minuuttia. Pellolla mentiin kevyttä ravia yksi pitkä pätkä, vielä en sitä laukkaa uskaltanut kokeilla, ensi kerralla sitten. Ja olihan tämä eka "yksin reissu", niin pälyili vähän kotia päin. Loppumatkasta oli jo kiire kotiin ja yritti raviksi pistää, piti vähän kääntästä poikittain, että saatiin vauhti pois. Tallin pihalla selästä alastulokin onnistui loistavasti! Seisoi ihan paikallaan, eikä hievahtanut minnekään. Edistystä siis tässäkin asiassa.

Harjaukset vielä ja sankosta kasa porkkanoita ja muutama pala leipää. Sekä kävimme yhdessä viemässä "varustehuone" puolen tallille sankon. Siellä tutustuttiin sitten puomeihin ja muihin törkyihin mitä sieltä nyt löytyy. Ei ole mikään arkajalka tämä tyttö! Pihalla vielä käytiin traileria tutkimassa ja eikun vaan tarhaan ja Tuisku kehiin.

H.

Harjausta ja siirto uuteen tarhaan

Eksu sai tehoharjauksen, vaikkakin räntää ja pikkurakeita tuli taivaan täydeltä. Seisoi tolpassa kiinni kuin enkeli. "Pienenähän" Eksu sai heti vetopaniikin, jos oli vain päästään yhdellä riimullanarulla kiinni, aina piti olla kahta puolta kiinni. Edistystä siis tapahtuu!

Eksu-parka onkin nyt jäänyt Tuiskun varjoon, mutta yritetään lähipäivinä käydä vähän ratsimassa! Sekä länget odottavat edelleen rahkeita eteisessä ties miten monetta viikkoa... Noh, kerkiihän sitä. Eksu pääsi Tuiskun seuraneidiksi uuteen metsätarhaan, joka nyt sitten vastaa niitä kuuluisia "postimerkkitarhoja". Yritettiin tehdä siitä triplapostimerkkitarha, etteivät joka käännöksellä ole tuokkanuottasilla :D

Eksun kanssa juteltiin pihalla ja sillä tuntui olevan asioita ja pää heiluikin, niin että lätäsi suoraan kasvoihin. Tuntui aluksi että taju lähtee. Sillä on taito teloa meitä päin näköön, saihan se muunnoin taannoin Joniltakin veret nenästä tulemaan ;-D

H.

Eksun keng....

...itys. Eksulla on todellakin kengät jalassa!!! Voi sitä riemua ja iloa sentäs. Koska Joni on sairauden kourissa joudun päivittämään näitä uutisia!! Kuvia todisteena tapahtuneesta, oli vähän Juhallakin kuulema hikeä pukannut, mutta tunnissa oli koko souvi ohi! Hienoa, nyt on parempi (koulu)ratsastella jatkossa ;-D

H.

Harjaukset ja iltakävely

Pitkästä aikaa allekirjoittanut Exun kanssa tekemisissä :)
Menin tarhaan ja rupesin huutelemaan hevosen perään joka oli ladon päässä tarhaa. Ihmetyksekseni se tuli suoraan minun luo ilman vetkutteluja ja karkailua. Olisipa joka kerta yhtä helppoa.

Pihalle tolppaan Heidin opastamana "Hyvin se siinä malttaa seisoa paikoillaan". No jaa, oli semmoinen pieni piiri pyörii meininki kun tolpan ympäri mentiin ja kierros kierrokselta naru senkun lyhenee. Pienen pyörimisten jälkeen sainkin kuin sainkin sitten suht rauhassa harjata hevosen. Irroitin jo Exun harjauspisteestä kun sain päähänpiston lähteä sen kanssa kävelylle. Menimme talon ja puuliiterin välistä grillipisteen ohi pellolle ja kävimme tutustumassa molempiin latoihin läheisesti. Otimme pätkiä ravia ja saimpa sen menemään jopa laukalle, meinasi mennä vain vaikeaksi kumpparit jalassa. 3-lohkopellon ja soramontun kautta tallille.



Auringon laskiessa pellolla iltakävelyllä.

Kirjoitusvuorossa oli siis J :D

Maastoilua!!

Kun Siiri oli vielä paikalla saatiin vähän sellainen extempore -ajatus, että lähdetään Tuiskun ja Eksun kanssa harjoittelemaan maastossa ratsastamista. Eilen oli jollakin vielä ääni kellossa tyyliin; "saat sen hankalemman sinne maastoon, kun todennäköisemmin sen selästä tippuu ilman satulaa" -juttuja, mutta tänään sitten olikin jo jutut tätä luokkaa; "voi kauheeta, entäs jo sie tiput, kauheeta, oot sie nyt ihan varma tästä...?" ;-D. No elämä on jännempää, kun kokeilee kaikkea extremeä. Olihan ratsastajalla kypärä ja turvaliivi, joten jotakin turvaa löytyi.

Varusteltiin kaverukset ulkona ja ei muutakun selkään vaan. Siiri vähän auttoi selkäännousussa ja lähdettiinkin sitten talsimaan kohti metsän reunaa. Tuiski meni edellä ja kakara perässä. Aluksi oli vauhti kovempi kuin Tuiskulla, mutta rauhoittui aika äkkiä. Muutama kiekko kierreltään metsätiellä ja pellolla. Pellolla ravattiin pätkä, ja pitihän Tuisku-Jolkottelija ohittaakin. Tallilla sitten vielä harjaukset ja sankosta läjä porkkanoita.

Ensimmäinen "maastoilu" kesti n. 20 minuuttia ja nähdäkseni onnistui erihyvin!
Eksu on ihana, Tuisku on ihana, Siiri on ihana....!!!!

H.