Satulointia sun muuta

Eksupäivä vaihteeksi. Nopea neuvottelu paalilla lähdöstä. Talliin mentiin oikein hienosti, jossa suoritettiin jo kokenein ottein satulointi ja suitsien laitto. Kentällä laskettiin jalustimet ja leikittiin taas jakkaran kanssa. Laitoin jo jalan jalustimeen ja vähän roikuin selässäkin, hyvin meni. Taluttelin uraa pitkin muutaman kierroksen molempiin suuntiin jalustimet alhaalla. Tuisku tarkkaili aidan toisella puolella kakaran edesottamuksia.

Vähän taas venytyksiä harjoiteltiin ja taisi hösläke sotkeentua siinä jakkaraankin, mutta kipakalla potkullahan yhdestä jakkarasta pääsee! Ihana tuiskuinen sää taas, joten mikäs sen parempi kahdelle leidille... landelle siis :D

Hienosta suorituksesta palkinnoksi juomaa ja kehuja, aah-ihahhaaaa.

H.

Jakkara- ja venyttelyharjoituksia

Eksun kanssa neuvoteltiin tarhassa muutama tovi lähdetäänkö yksin vai kaksin. Tuisku yritti pistää kapuloita rattaisiin, mutta kyllähän sitä loppujen lopuksi taas mentiin kaksin. Käytävällä ei tullut sitten mielenkään temppuilut, vaan käveltiin suoraan harjauspisteelle, jeeeeee!

Harjatessa oli vähän hötky, mutta kunnialla selvittiin. Mentiin kentällä vaan käppäilemään. Harjoiteltiin jakkaralta selkään nousua kuivaversiona. Jakkara sivulle, ja roikuin jo selän päällä. Vähän kavahti, mutta ei paljoakaan. Molemmin puolin tehtiin harjoituksia ja muutenkin vähän tutustuttiin tähän mystiseen jakkaraan :-)

Selän päällä roikkumisharjoitusten jälkeen opeteltiin myös leipävenytyksiä molemmille sivuille ja jalkojen väliin. Siitä se lähtee... Tuleekohan siitä sama pinttynyt tapa kuin Tuiskun kanssa, toivottavasti.

Eli vähän hötkyilyä, mutta muuten ok.

H.

Satulointia ja kävelyä

Huippuu, huippuu! Rinsessa osaa kyllä hommat! Tatti ja Skipi olivat lähdössä kentälle, joten ajattelin, että laitetaan nyt Eksullekin satula taas selkään ja mennään mekin kentälle. No niin sitä sitten tehtiin. Ennen sitä kyllä vehdattiin käytävällä harjauspaikalle about 15 minuuttia.

Varustelut hoitui jo ammattilaisen tavoin, eikä satula ole sen kummempi kapistus Eksun mielestä kuin ajovermeetkään. Nyt oltiin niin rohkeita, että laitettiin satulavyö kiinni -> ei mitään reaktioita, ei siis mitään. Äkkiä (ratsu)suitset päähän ja muiden mukaan kentälle. Kentällä sitten käveltiin satulan kanssa muutama kieppa. Laskin jalustimet alas, jotta tottuu heti siihen, että kyljissä jotain heiluvaa on mukana. Ja tämäkin meni kuin ei mitään! Koska tämä nyt oli vaan kokeilu, palattiin takaisin tallille muina naisina. Tehtiin loppuputsaus perinteisesti, eli harjataan "treenipölyt" niskasta ja otetaan vähän drinksua :-)

Näillä satuloilla mennään, toivottavasti joskus myös ratsastaja selässä...

H.

Ps. Harmitti, kun ei saanut ikuistettua tätä hetkeä ja taisin manata kentällä Riitallekin asiasta, kunnes huomasin sisälle tultua, että mullahan oli kamera taskussa sitä varten... /-:

Ohjastelua

Varasin koko illan siltä varalta, jos keksii neito taas omia kotkotuksiaan. Aluksi neuvoteltiin minuutin verran paalilla, että lähdetään liikkeelle vai ei, mutta vissiin päätti, että parempi lähteä kun jäädä temppuilemaan. Yhdessä jolkoteltiin pihattoon. Siirtyminen harjauspisteelle kesti n. 2 minuuttia. Kerran peruutettiin pihattoon ja sieltä suoraan sitten reippaasti käveltiin sinne minne pitääkin. Hyvä Eksutin!

Harjailtiin ja puunailtiin. Säädettiin siloja Tuiskun jäljiltä ja loput rensselit myös niskaan. Eipä ollut taas moksiskaan, vaikka edellisestä kerrasta tovi vierähtänyt. Vähän pelotti pimeä matka kentälle, mutta huudettiin Tuisku kentän reunalle seuraksi ja johan helpotti. Eksu meni oikein mallikkaasti ohjasajaen. Tuisku ja Tatti möllöttivät molemmat aidan takana ja ottivat mallia tulevaa pyhää ajatellen.

Paljon pysäytyksiä, sekä keskiympyröitä. Pitkään ei menty, mutta laatu korvasi kyllä ajan. Oli meinaan ohjastaja pukeutunut vähän liikas paksusti, meinasi tulla vähän kuuma. Ravia unohdettiin kokeilla, johtuen siis ohjastajasta.

Aivan huippuilta! Tallilla sitten harjaukset ja melassit, sekä kuiskailua siitä, miten olisi kiva, jos unohdettas ravihommat ja salaisesti kouluttauduttaisiinkin kouluhevoseksi... Taitaa olla meikäläisessä hevoskuiskaajan vikaa ;-) Kukin kuiskailkoon mitä kuiskailee... Heh, heh. No ei vaineskaan, ei varmaan Joni tykkäisi tälläisistä vitseistä...

Eli tänään taas vaihteeksi I love E.

H.

Satulan sovitusta

Tänään tahkottiin käytävällä joku 15-20 minuuttia. Eksun mielestä on inhottava mennä harjauspisteelle, jos tallissa on muut hevoset karsinoissa. Heti kun Tatti ja Skipi olivat poistuneet takaoikealle, niin johan sujui siirtyminen oikeaan paikkaan.

Koska viimekertainen suitsisovitus osoittautui sen jälkeen sittenkin liian pieneksi, otettiin kehiin ne Tuiskulle ostetut ihqt uudet suitset. Mitä lie jättiturpia, mutta juuri ja juuri mahtuivat rinsessalle. Koska tämä ihana suomenhevosen kaunis perikuva oli hyvin vastaanottavainen, niin ajattelin, että sovitetaan vaan satulahuopaa paikalleen. Tämän talven projektina siis on selkään nousu... (!!!!) Satulahuopa ei aiheuttanut mitään reaktioita (liekö Tuiskun hyvät hien hajut teki tehtävänsä), niin ajattelin, että mikäs siinä, isketään satulaa vaan selkään. Niin sitä laitettiin satula selkään ja ei näyttänyt paljon tuntuvan missään :-) Jee!!! Vyötä ei sentäs ruvettu ropeltamaan. Käsittämätön hevonen. Hoitotilanteissa kuin enkeli, mutta muuten osaa olla aika tuittupää.

Intona odottaen siis uusia harjoituksia!!! I love E.

H.

PS. Tiesittekö, että tassuammeita voi laittaa myös tarhoihin hevosille juottoastioiksi?? Olispa vähän kähee. (INSIDE -juttu)

Harjausta

Ei nyt varmaan ketään kiinnosta lukea, jos on hevosensa harjannut.
No mutta kerron kuitenkin. Eilisen parituntisen vehtauksen jälkeen päästiin harjauspaikalle viidessä minuutissa. Vähän venytettiin "pihaton lankoja", mutta taisi käytävällä tajuta, ettei eilisen kaltainen ämpyröinti kannata. Nyt on siisti tuulitukka koko tyttö ja Heidi on onnellinen.

H.

Oikukkaita naisia

Että voi olla hevonen itsepäinen, mutta niin voi olla omistajakin. Ihan ihmeellistä vikurointia. Eipä olla ennen puoltatoista tuntia kävelty harjauspaikalle, mutta nyt on. Itsepäinen vastaan itsepäinen, itsepäisempi voitti.

Liekö muidenkin hevoset, mutta meidän hevoset ainakin osaavat lopulta hävetä typeryyksiään. Kuin salaman iskusta sitten päätettiinkiin, ettei se nyt niin kamalaa olekaan kävellä harjauspaikalle. Kyllä oli neiti nolon näköinen siihen päästyään, vaikka saikin tuplakehut. Ohjasteluun ei enää riittänyt energia, joten tehtiin tehopuunaus ja suitsien säätö uusiksi.

Kello olikin sitten jo niin paljon, että pikkuneiti jäikin sisälle suoraan. Muut seurasivat perässä. Huomenna minun kanssani uusiksi, jotta alkaa myös meillä tytöillä hommat sujua. Eksu onkin Tuiskun varjossa ollut, mutta täytyy nyt tyttöjen ruveta enemmän pitämään yhtä ja tekemään ja puuhastelemaan enempi yhdessä. Olkoon Jonilla Eksun kanssa omat juttunsa, meillä sitten omat puuhamme :-)

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

H.