Prologi:
Allekirjoittanut siis on käynyt kengityskurssin ja kengitellyt muutaman vuoden aikana oman tallin hevosia ja jonkun verran kengittänyt myös muitten hevosia. En siis kengitä ammatikseni enkä todellakaan ole ammattilainen, mutta olen kyllä saanut kaikki hevoset kengitettyä. Tänään kohtasin voittajani kun vastaan asteli ensimmäinen hevonen jota en saanut kengitettyä ja kukapas muukaan tämä hevonen on kuin iki-ihana Exu.
VAROITUS! Tämä teksti on piiiiiiitkä.
Tarina alkaa:
Olipa kerran suomenhevostammavarsa nimeltään Exu, joka ei ole koskaan ollut "helpoimmasta" päästä. Tietyt asiat saavat Exussa aikaan tietynlaisen "jäätymisen"/paniikin ja virtaa tällä hevosella on enemmän kuin Duracell pupulla, kun Duracell pupu hyytyy niin Exu vaan jaksaa jaksaa ja jaksaa.
Blogia seuranneet tietävät, että jonkun sortin ongelmia on teetättänyt vasen etujalka. Tänään meille saapuikin eläinlääkäri, jonka tiesin olevan ratkaisu Exun kengittämiseen, hah.
Exulle oli tarkoitus pistää rauhoittavaa suoneen, mutta kun hepo on kuin sähköjänis (Kasvattajan sanoin) niin eihän siitä tule mitään. Rauhoittava lihakseen ja sitten vain odottamaan. Siinä odoteltiinkin 10-15 minuuttia, että rauhoittava rupesi kunnolla vaikuttaman ja eikun suunavaaja paikoilleen. Suuunavaaja oli asennettu ja eläinlääkäri kokeili hampaita niin DINK! Exu oli sen oloinen, että ei ollut rauhoittavaa ikinä nähnytkään saatikka saanutkaan. Nyt eläinlääkäri totesi, että saadaan rauhoittavaa suoneen kun on vielä sen verta rauhallinen. No siinä pienen säätämisen ja puolen vaihtamisen jälkeen rauhoittava oli saatu ja hommat jatkuu. Naurettiin eläinlääkärin kanssa, että olisipa kaikki hevoset yhtä helppoja raspata kuin Exu. Exu tosin oli aika koomassa jo tässä vaiheessa :). Raspaus suoritettu ja eikun kengittämään. Noin asioitten olisi siis pitänyt mennä.
Vasen etujalka ylös ja omien polvien väliin. Hyvä, että jalan kerkesi ottaa kengitys asentoon niin se hävisi kyllä niin sähäkästi siitä, että eläinlääkärikin oli ihmeissään. Hevonen on siis todella rennon/rauhoitetun oloinen, mutta kengitysasentoon jalkaa ei saanut. No ratkaisu oli yksinkertainen, lisää rauhoittavaa :D Exu sai siis 3 piikin rauhoittavaa, jotta hommat saisi hoidettua, mutta...
Hyvä, että hevonen pysyi jaloillaan, siis niin vetelä koko otus, että kengityshän sujuu helposti. Taas tein sen virheen, että ajattelin hommien sujuvan. Vaikka hevonen oli siis kropaltaan aivan doupattu niin päästään ei. Lääkärin kanssa tultiin siihen tulokseen, että seuraavan kerran rauhoittava pitää pistää suoraan aivoihin. Sen verran Exu vielä tajusi, että jalkaa ei noin vain kengitetäkkään. Takajalkoja vähän eteen ja sitten etujalkaa pois. Jalasta oli pakko päästää irti, koska hevonen olisi muuten mennyt nurin ja itse olisi jäänyt alle.
Lopputulos oli siis se, että hepoa ei saatu kengitettyä saatikka kaviota vuoltua. Hevonen oli vielä tuon jälkeen pari tuntia aivan hönössä, joten rauhoittava vaikutti, mutta ei sinne minne piti eli päähän.
Eläinlääkäri oli ihmeissään ja totesi, että onpa jännä kaveri eikä muista, että ihan heti olisi vastaava tullut vastaan. Yleensä kun hevonen on noin doupattu niin silloin ommellaan jo haavoja huoletta, mutta Exuapa ei edes kengitetä. Lupasin luovuttaa Exun eläinlääketieteen koekaniiniksi rauhottavien aineiden testauslaboratorioon.
Tässä pitää ottaa yhteyttä nyt raskaansarjan ammattilaiseen, en tosin tiedä, että pitäisikö soittaa manaajalle vai kengittäjälle.
Tästä on hyvä jatkaa :D
1 kommentti:
Eksu kuuluu varmaan niihin ikimuistettaviin eläimiin, joiden toilauksia muistellaan ja hymyillään vielä eläkepäivinä kiikkustuolista käsin... Mutta uskokaa pois, vuosien päästä naureskellaan näille jutuille makeasti - varsinkin sitten, kun Eksun voittosummat alkavat lähennellä viisinumeroisia lukuja! :D Pitää vain ensin jaksaa elää nämä välissä olevat vuodet. Ja kuten todettiin jo aiemmin: kengättömyyshän on yksi "muoti"suunta luomuhevostelussa! ;)
Lähetä kommentti