Muutto Korholaan

Eksulla oli tänään vaikea päivä. Päivällä piti kengittää, niin melkein tunti meni siihen, että antoi vuolla kaviot. Joten kenkiä ei ole nyt sitten paikallaan. Ei jaksa ymmärtää tuon hevosen mielenliikkeitä ainakaan tänään, viimeksihän kengitys onnistui lähes moitteettomasti... Kerkesi sitten pari tuntia olla tarhassa ennen lastauskatastrofia.

Eksu varmasti aavisti, että nyt viedään hevosta jonnekin, kun meni ainakin vartti tarhassa, että suostui antautumaan kiinni. Jo aiemmin tapahtuneesta kengitysepisodista saattoikin jo arvata mitä tuleman pitää. Ensin tallissa loimet ja suojat päälle ja eikun lastautumaan. Eksu teki "Tuiskut"  ja juoksenteli päälle ihan miten sattuu. Takaisin talliin ja rautaa suuhun. Vähän rupesi ääni kellossa muuttumaan. Lastaussilta on aivan jäässä ja kerran veti neitokainen ihan kunnolla siinä muksis maksis. Hiekkotusvastaava lisäsi operaation aikana about kolmesti hiekkaa sillalle. Kyllä tuli kuuma niin lastaajille kuin lastattavalle. Tunti siinä meni, että saatiin ääliötyperyshevonen kyytiin, tosin tälläkin kertaa hän lastautui vain väärälle puolelle...Mikä dorka. Loppuajasta oli kyllä Eksukin ihan poikki, mutta kun haluaa tehdä asiat vaikeimman kautta, niin sitten ne tehdään. Itseään voi taas tästäkin syyttää. Itse matka taittui nopsaan ja kyydistä purettiin taas normaali oma itsensä rauhallinen kiva hevonen.

Eksu pääsi suoraan talliin, jossa jo muut tallikaverit odottelivatkin. Saa vähän ottaa oppia miten isossa tallissa eletään, kun käytävällä on varmaan parikymmentä hevosta tätänykyä. Oma karsina oli reunimmainen, joten on vaan vieruskaveri toisella puolella. Toivotaan, että mikään paikka ei hajonnut lastausrumpassa.

Aika haikea olo jäi, kun piti taas jättää. Tosin oli tunteet ihan sekaisin, kun ei tiennyt ollako raivon partaalla vai ikävissään... Nyt tuli mullekin ensimmäisen kerran mieleen, että voisin myydä koko kaakin jollekin, jotta siitä eroon päästäs... Huh, mitä ajatuksia! No mutta ei auta, tästä jatketaan. Haikea oli jättää hyvästit, mutta sinnehän tuo jäi ihan tyytyväisenä (ja erittäin väsyneenä) rouskuttumaan heiniään. Tosin seuraavan kerran nähdään viimeistään keskiviikkona, josko osallistuttais Pirren tunnille. Siihen asti voidaan puolin ja toisin vähän jäähdytellä tunteita.

H.

Ps. Huomatkaa murjottava ilme kuvassa, tosin se sattui vaan kuvaan, ihan tyytyväinen oli oloonsa sitten kopissa :D