Niin sitä taas tottunein ottein satuloitiin ja paineltiin kentälle. Hiukka aikaa mietittiin tarhassa voiko meikämannen mukaan lähteä, mutta liekö utelaisuus voitti tällä kertaa. Enää ei jumitella matkalla, eikä mietitä käytävällä, vaan kävellään reippaasti sinne minne pitääkin.
Kentällä olikin koko joukko ratsastajia, joten Eksulle tuli seurattua myös estetuntia. Esteet kolisi ja vaikka Jenni hääräili otsalamppuineen ja kameroineen, mutta ei se kovin paljoa haittannut, kun alkujärkytyksestä selvittiin :) Vyötä tiukemmalla ja jalustimet alas. Käveltiin taluttaen muutama kierros uralla molempiin suuntiin ja ihmeteltiin estehypyn ja laukkaamisen saloja. Jakkaralta selkään nousua harjoiteltiin ja antoi jo selässäkin makoilla. Kun vaan lastenhoitajat saisi jollekin päivälle ihan valosan aikaan, niin voitaisiin kokeilla sitä oikeata ratsastamista. Sitten pakkaudutaan kyllä turvakypärin ja turvaliivein... Hirvittää jo ajatuskin...
Kentällä vielä harjoiteltiin venytykset ruisleivän voimin ja tallilla sitten sukimiset ja juomat. Häntäkin nyt osin selvitetty ja leikattu, ei uskoisi tyttöhevosesta, että voi olla tuollainen törppö :D
H.
Ps. Olkien hakumatkalla Joni törmäsi paikalliseen hevosmieheen ja olipahan tullut puhe tästä jalosta Vieskeriläisestä, oli vaan tokaissut, että liekö itsepäinen... Oiskohan tuo, mietittiin sitä sitten illan hiljaisina tunteina kotosalla ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti