Nyt koitti se päivä, että päästiin ihan selkään asti! Kiitos kaikille avustajille, suurin kiitos ihanalle ystävälle lastenhoidosta. Kaikki meni lähes kirjoittamattoman käsikirjoituksen mukaan. Tallilla varustelut sujui paremmin kuin hyvin ja kentälläkin oltiin ihan viilipyttyjä. Ajatushan olikin, että jos vaan tilanne on otollinen niin selkään mennään, mutta jos tilanne olisi ollut toinen, olisi selkään nousu jätetty toiseen kertaan.
Muutama kierroksen kävelytin kentällä ensi jalustimet alhaalla. Sen jälkeen harjoittelin jakkaralta selkään nousua, molemmilta puolin. Sitten vaan vasemmalle puolen, Joni ohjista pitämään kiinni ja rauhoittelemaan, selässä sitä sitten istuttiin. Meinasi lähteä poukkoilemaan, mutta sitten rauhoittui ja käveltiin pieni pätkä. Tulin heti pois selästä ja palattiin jakkaralle. Aluksi ajattelin, että en enää nouse, mutta onneksi päätin vielä yrittää. Selkään nousu sujui taas hyvin ja nyt käveltiin jo reilu kierros kentällä. Ohjastuntuma oli ja kaikki pidätteet meni läpi, myöskään pohkeita ei säikähtänyt. Yksi pysäytys tehtiin, joka onnistui hyvin. Selästä pois ja maata kaatavat kehut! Aivan mahti tyttö, ei voi muuta sanoa! Kentällä sitten harjoiteltiin vielä ne jo perinteiset venyttelyt ja tallilla harjaus ja juomat kiitokseksi!
Hengissä siis selvittiin vastoin kaikkia ennakko-odotuksia. Turvaliivistä hajosi vetoketju, mutta sekin johtui muista syistä.
Katsotaanhan nyt sitten, että mitä jatkon tuleman pitää :D
H.
Ps. Suorituksesta on olemassa myös video, mutta se ei kelpaa julkiseen levitykseen hevosen likaisen takapuolen ja ratsastajan kälätyksen vuoksi. Se voidaan näyttää sitten harvoille ja valituille. Hävettää tuon sottapyttytytön epäsiisteys... :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti